Imovirtualin lehdistötiedotteen mukaan asuntojen keskihinta voi vaihdella jopa seitsenkertaisesti eri kaupunginosissa. Tämä havainto osoittaa, että maa kasvaa epätasaisesti, sillä suurkaupunki- ja matkailualueilla hinnat ovat korkeimmat verrattuna sisämaahan, jossa hinnat ovat edullisemmat.

Imovirtualin mukaan viisi kalleinta kaupunginosaa, joista voi ostaa asunnon, keskittyvät suurkaupunkialueille, kuten Lissaboniin, jonka keskihinta on 650 000 euroa, rannikkoalueille, kuten Faroon, jonka keskihinta on 530 000 euroa, ja saarille, kuten Porto Santoon, jonka keskihinta on 480 000 euroa.

Nämä hinnat johtuvat matkailupaineesta, työpaikkojen keskittymisestä, investoinneista ja kysynnästä edellä mainituilla alueilla.

Sen sijaan maan sisäosat tarjoavat edelleen edullisimmat vaihtoehdot niille, jotka haluavat ostaa kiinteistön. Esimerkkeinä mainittakoon Castelo Branco, joka on edullisin alue, jonka keskihinta on 89 000 euroa, ja sen jälkeen Guarda (100 000 euroa), Ilha da Graciosa (110 000 euroa), Bragança (115 000 euroa) ja Portalegre (120 000 euroa). Sisämaan alueilla hinnat ovat jopa 79 prosenttia alle kansallisen keskiarvon, mikä viittaa paikallisempiin markkinoihin, joilla kysyntä on vähäisempää.

Hintaerot osoittavat, että sisämaan ja rannikon välillä vallitsee edelleen epätasapaino, ja lausunnossa korostetaan, että sijainti on edelleen keskeinen tekijä asuntojen hintojen määräytymisessä koko maassa.

Imovirtualin markkinointipäällikkö Sylvia Bozzo toteaa, että "tiedot osoittavat, että sijainti on edelleen ratkaiseva tekijä asuntojen saatavuuden kannalta.

Suurilla kaupunkialueilla ja alueilla, joilla on vahva matkailullinen vetovoima, hinnat ovat korkeammat, kun taas sisämaassa hinnat ovat edullisemmat.

On kuitenkin tärkeää korostaa, että jopa kaikkein edullisimmilla alueilla asunnon ostaminen on edelleen haaste monille portugalilaisille, etenkin kun otetaan huomioon nykyinen taloudellinen tilanne ja perheiden käytettävissä olevat tulot."