Yliopiston lehdistötiedotteen mukaan tutkijat käyttivät valopolymerisointitekniikkaa valmistamaan kullekin potilaalle räätälöityjä kappaleita käyttäen nestemäistä hartsia, joka jähmettyy valolle altistuessaan.

Tavoitteena on luoda "kullekin potilaalle räätälöityjä kappaleita, joissa otetaan huomioon korvattavan luun erityispiirteet ja joiden kiinteä rakenne on muodoltaan hyvin lähellä kussakin kliinisessä tapauksessa tarvittavaa luuproteesia".

Hankkeessa käytettiin vesipohjaiseen hartsiin suspendoitua hydroksiapatiittia, joka jäljittelee ihmisen luun mineraalia ja mahdollistaa monimutkaisten, kuhunkin kliiniseen tapaukseen mukautettujen rakenteiden valmistamisen.

Vesipohjaisen hartsin käyttö vähensi orgaanisten yhdisteiden käyttöä noin 80 prosenttia ja lyhensi lopullista tuotantovaihetta noin 60 prosenttia.

"Prosessin seuraavissa vaiheissa arvioidaan materiaalin biologista käyttäytymistä ja tehdään kehittyneitä testejä, joilla varmistetaan ratkaisujen turvallisuus ja tehokkuus ennen kliinistä käyttöä", lausunnossa kerrotaan.

Työhön osallistuivat tohtoriopiskelijat Simão Santos ja Manuel Alves sekä professorit Susana Olhero ja Georgina Miranda materiaali- ja keramiikkatekniikan laitokselta.