Vuokrat ja asuntojen hinnat ovat nousseet paljon yli sen, mihin monilla perheillä on varaa, tulot eivät ole pysyneet perässä, ja nuoret kamppailevat löytääkseen vakaan paikan aikuiselämänsä aloittamiseen. Kokonaiset perheet joutuvat tekemään kompromisseja, jotka heikentävät heidän elämänlaatuaan ja heikentävät heidän turvallisuudentuntoaan. Tässä kriisissä piilee kuitenkin mahdollisuus. Se on mahdollisuus miettiä uudelleen, miten suunnittelemme, rakennamme ja toimitamme asuntoja niin, että asuminen palvelee sekä ihmisten sosiaalisia tarpeita että talouden pitkän aikavälin kasvua.

Olen työskennellyt kiinteistöalalla yli kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana olen nähnyt monia nousu- ja laskusuhdanteita, monia hallitusohjelmia ja -lupauksia sekä lukemattomia keskusteluja siitä, miten asunto-ongelma voitaisiin ratkaista. Mutta tämä aihe on viime aikoina siirtynyt minulle ammatillisesta alasta henkilökohtaiseen elämään. Oma poikani on juuri aloittanut ammatillisen uransa Portossa ja opiskelee samalla projektijohtamisen maisteriksi. Hän on lahjakas, motivoitunut ja innokas rakentamaan elämänsä tänne. Silti, kuten niin monet hänen sukupolvensa nuoret, hänellä on ollut valtavia vaikeuksia löytää kohtuuhintainen ja kunnollinen asunto. Hänen kamppailunsa näkeminen on tuonut asian pöydälleni tavalla, johon tilastot tai markkinaraportit eivät koskaan pystyisi.

Asuntoja ei pitäisi nähdä kapea-alaisena sosiaalisena ongelmana vaan kansallisen kilpailukyvyn ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tukipilarina. Ilman kohtuuhintaisia asuntoja on mahdotonta houkutella ja säilyttää lahjakkuuksia, pitää paikalliset yhteisöt elinvoimaisina tai varmistaa, että kehitys jakautuu tasaisesti eri puolille maata. Portugalilla on resursseja, tietoa ja kunnianhimoa johtaa kaupunkikehityksen uutta sykliä. Puuttuu vain vakautta, ennustettavuutta ja yhteistä sitoutumista politiikan, kuntien, sijoittajien ja yhteiskunnan kesken.

On olemassa selkeät polut eteenpäin, jos päätämme seurata niitä. Julkisten ja osuuskunta-asuntojen, joiden vuokria valvotaan, on oltava vahvemmassa asemassa. Tyhjien ja huonokuntoisten rakennusten valtava määrä on kunnostettava ja saatava takaisin käyttöön. Yksityinen pääoma, sekä kansallinen että kansainvälinen, olisi saatava käyttöön kumppanuuksien kautta, jotka toteuttavat laajamittaisia vuokraushankkeita. Myös verotukselliset toimenpiteet voivat auttaa. Vuokranantajia, jotka asettavat kohtuuhintaisia vuokria tai sitoutuvat kunnostushankkeisiin, olisi tuettava mielekkäillä verokannustimilla. Myös kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen tai kunnostamiseen sovellettavan arvonlisäveron alentaminen, jos se sidotaan takuuseen siitä, että etu alentaa hintoja, on väline, jolla voisi olla välitöntä vaikutusta.

Innovointi on toinen keskeinen osa ratkaisua. Teollinen ja modulaarinen rakentaminen, jossa käytetään nykyaikaisia ja kestäviä materiaaleja, voi alentaa kustannuksia ja lyhentää aikataulua ilman, että laatu tai ihmisarvo kärsisi. Myös kaupunkisuunnittelun on mukauduttava. Kannustamalla ihmisiä asumaan Lissabonin ja Porton ulkopuolella, investoimalla tehokkaaseen julkiseen liikenteeseen ja luomalla mahdollisuuksia muilla alueilla voidaan vähentää suurimpiin kaupunkeihin kohdistuvaa ylivoimaista painetta.

Asuntopolitiikka edellyttää ennen kaikkea vakautta. Sijoittajat ja rakennuttajat sitoutuvat vain, jos he voivat luottaa siihen, että säännöt eivät muutu muutaman vuoden välein. Perheet tuntevat olonsa turvalliseksi vain, jos he voivat luottaa siihen, että heidän kotinsa on suojattu äkillisiltä häiriöiltä. Portugalin on myös oltava rehellinen haasteen laajuuden suhteen. Asiantuntijat arvioivat, että markkinoilta puuttuu noin 150 000 asuntoa. Nykyiset suunnitelmat eivät riitä läheskään kattamaan tätä aukkoa. Ellei maa aseta selkeitä tavoitteita ja sitovia määräaikoja, lupaukset jäävät pelkiksi sanoiksi.

Kiinteistöala on valmis tekemään oman osuutensa. Sillä on resursseja, asiantuntemusta ja ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet etsimään ratkaisuja. Mikään yksittäinen ala ei kuitenkaan voi ratkaista ongelmaa yksin. Poliittinen tahto ja yhteiset ponnistelut ovat välttämättömiä. Asuminen ei ole vain tiiliä ja laastia. Kyse on elinkelpoisten, kohtuuhintaisten ja kestävien yhteisöjen luomisesta.

Kiireellisyys on kiistaton. Portugalilla on ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa tämä kriisi uudeksi kehitysvaiheeksi, joka palvelee kansalaisia, vahvistaa taloutta ja luo yhteenkuuluvuutta koko alueella. Jotta näin tapahtuisi, johtajien on toimittava rohkeasti ja johdonmukaisesti. Minulle tämä ei ole vain poliittinen tai taloudellinen kysymys. Kyse on siitä, että poikani ja tuhannet hänen kaltaisensa nuoret voivat löytää kodin maasta, jossa he haluavat opiskella, työskennellä ja rakentaa tulevaisuuttaan. Jos onnistumme siinä, palkintona on vahvempi, oikeudenmukaisempi ja kestävämpi Portugali.