INESC TECin kehittämä vedenalainen robotti PETRA on yksi niistä. Mitä enemmän kuitenkin mietin tätä teknologiaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että se edustaa jotain paljon suurempaa kuin tieteellistä edistystä. Se tarjoaa Portugalille tilaisuuden ottaa strateginen asema veden alla syntyvässä taloudessa.

Muistin heti keskustelun, jonka kävin aiemmin tänä vuonna SIS2026-messuilla Cascaisissa. Tuolloin puhuttiin ongelmasta, joka harvoin pääsee julkiseen keskusteluun. Portugalilla on etuoikeutettu maantieteellinen asema Atlantilla, ja se saa yhä enemmän investointeja digitaaliseen infrastruktuuriin, datakeskuksiin ja kansainvälisiin yhteyksiin, mutta siltä puuttuu edelleen vankka valmius valvoa merenpohjassa sijaitsevia merikaapeleita ja muita kriittisiä infrastruktuureja ja puuttua niihin nopeasti.

Aihe on entistäkin ajankohtaisempi, kun ymmärrämme, että digitaalitalous riippuu paljon vähemmän siitä, mitä näemme, ja paljon enemmän siitä, mitä emme näe. Kun puhumme pilvipalveluista, tekoälystä, datakeskuksista, rahaliikenteestä tai maailmanlaajuisesta viestinnästä, puhumme todellisuudessa fyysisistä infrastruktuureista, jotka ovat levittäytyneet valtameren yli. Merikaapelit ovat nyt yhtä tärkeitä maailmantaloudelle kuin moottoritiet, lentokentät tai sähköverkot. Ilman niitä suuri osa nykymaailmasta yksinkertaisesti pysähtyy.

Kysymys, jonka esitän itselleni, on yksinkertainen: ovatko datateollisuus, teleoperaattorit ja digitaalisten infrastruktuurien suuret sijoittajat jo pohtineet tätä? Niiden pitäisi nimittäin olla. Maailma on yhä enemmän huolissaan kriittisen infrastruktuurin turvallisuudesta. Viime vuosina eri alueilla sattuneet välikohtaukset ovat osoittaneet, että merikaapelit eivät ole enää vain tekninen kysymys vaan strateginen, taloudellinen ja jopa geopoliittinen kysymys.

Portugali on asemoinut itsensä Atlantin portiksi uuteen digitaalitalouteen. Puhutaan datakeskuksista, tekoälystä, uusista datakäytävistä ja suurista kansainvälisistä investoinneista. Kaikki tämä on myönteistä. Rakentaminen on kuitenkin vain puolet työstä. Suojaaminen ja valvonta on yhä tärkeämpää. Ja ehkä juuri tässä kohtaa maalle tarjoutuu odottamaton tilaisuus.

Vuosikymmenien ajan katsoimme merta matkailuun, kalastukseen tai satamiin liittyvänä alueena. Kahdeskymmenesensimmäinen vuosisata on muuttamassa tätä todellisuutta. Merestä on tullut teknologinen alusta. Siellä liikkuvat tiedot, energia ja kriittinen infrastruktuuri, jotka ylläpitävät maailmantaloutta. Maassa, jossa on yksi Euroopan suurimmista merialueista, on ehkä tullut aika ajatella merta maantieteellisen rajan lisäksi myös teknologisena ja strategisena voimavarana.

PETRA saattaa olla vasta kehitteillä oleva robotti. Se voi kuitenkin olla myös merkki jostakin suuremmasta. Se on merkki siitä, että Portugalilla on kyky luoda merkityksellistä teknologiaa kansainvälisessä mittakaavassa ja että tulevaisuuden talous voi kulkea sekä kansallisten laboratorioiden että Atlantin rahaston kautta. Aikana, jolloin maa pyrkii vakiinnuttamaan asemansa uudessa digitaalisessa taloudessa, on ehkä tärkeää ymmärtää, että kilpailuetu ei ole vain kaapeleissa liikkuva tieto vaan myös kyky suojella, valvoa ja hallita infrastruktuuria, joka mahdollistaa sen.