Portugalissa on jopa yhdeksäntoista sammakkoeläinlajia, jotka elävät maan monimuotoisissa elinympäristöissä pohjoisesta etelään. Niihin kuuluu seitsemän vesilisko- ja salamanderilajia sekä kaksitoista erilaista sammakko- ja rupikonnalajia. Lisäksi joissakin Lissabonin ympärillä virtaavissa puroissa esiintyy sinne tuotu afrikkalainen kynsisammakko, ja tämän invasiivisen lajin poistamiseksi tehdään jatkuvasti työtä, sillä se uhkaa kotoperäisiä sammakkoeläimiä ja kaloja.
Monet lajit ovat arkoja ja salamyhkäisiä, ja ne ilmestyvät näkyviin vasta rankkasateiden jälkeen. Muutamat lajit ovat kuitenkin ihmisille tuttuja, kuten puutarhoissa usein esiintyvät syyläkonnat sekä laajalle levinnyt Perezin eli iberianvesisammakko, jota tavataan yleisesti monissa puutarhalammikoissa ja vesielementeissä.
Talvisateiden kausi on jo ovella, joten sammakkoeläinten aktiivisuus tulee varmasti lisääntymään. Saatat alkaa kuulla iltaisin eri sammakoiden kuoroa ympäröiviltä kosteikoilta.
Mitä ovat sammakkoeläimet?
Sammakkoeläimet ovat selkärankaisten eläinten ryhmä, jolla on erittäin imukykyinen iho. Ne ovat lisääntymisessään riippuvaisia vedestä. Naaraat munivat yleensä veteen, ja urokset hedelmöittävät munat ulkoisesti. Munista kuoriutuu nuijapäitä, jotka lopulta muuttuvat pieniksi sammakoiksi. Vesiliskoilla ja salamandreilla on yleensä monimutkaisempi lisääntymisrituaali.
Portugalissa esiintyy kaksi kolmesta pääryhmästä. Sammakot (portugaliksi rãs) ovat sileäihoisia ja elävät yleensä pysyvissä vesistöissä, kun taas rupikonnat (portugaliksi sapos) ovat syyläisiä ja pääasiassa maalla eläviä, palaten veteen vain lisääntymistarkoituksessa.
Uroskonnot ja -sammakot ääntelevät lisääntymiskaudella houkutellakseen paikallisia naaraita. Ääntelyä sekoitetaan usein joko linnun tai hyönteisen ääneen.
Toiseen ryhmään kuuluvat vesiliskot ja salamanderit, jotka ulkonäöltään muistuttavat yleisesti ottaen liskoja, mutta jotka voidaan helposti erottaa toisistaan. Liskoilla on kirkkaat, kuivat suomut, kun taas vesiliskoilla ja salamandereilla on yleensä sileä ja kostea iho. Toisin kuin sammakoilla ja rupikonnilla.
Kolmas sammakkoeläinryhmä, jota ei esiinny Euroopassa, ovat trooppiset caecilianit, jotka näyttävät hyvin paljon madoilta. Nämä erikoistuneet sammakkoeläimet elävät kostean lehtikarikkeen alla metsän pohjalla maailman trooppisilla alueilla.
Tuttu puutarhalammikkosammakko
Iberianvesisammakko (Pelophylax perezi) on yleinen ja erittäin sopeutumiskykyinen sammakko, jota on helppo tarkkailla. Näitä sammakoita voi nähdä monien rannikon suistoalueiden ympärillä, sillä niillä on poikkeuksellinen sietokyky murtoveteen, samoin kuin puroissa, joissa, padoissa ja kaivoissa. Toinen epätavallinen piirre on niiden mieltymys auringonottoon. Monet sammakkoeläimet kuivuvat nopeasti auringossa, mutta vesikonnat sietävät sitä hämmästyttävän hyvin, vaikka hyppäävätkin takaisin veteen, kun niille tulee liian kuuma.
Sateisella säällä ne pystyvät kulkemaan pitkiä matkoja avoimella maalla. Näin ne löytävät tiensä puutarhalammikoihin ja koristevesialtaisiin. Vaikka suurin osa Portugalin sammakkoeläimistä aktivoituu sadekauden aikana, iberianvesisammakot ovat aktiivisia ympäri vuoden. Urokset kuuluvat kutsumassa ympäri vuoden, mutta äänenvoimakkuus kasvaa sateella. Naaraat voivat munia jopa 12 000 munaa!
Puutarhalammikoiden sammakot tottuvat ihmisiin ja saattavat istua aurinkoa ottamassa kelluvilla lumpeenlehdillä. Jos niihin kuitenkin lähestytään liian läheltä, ne hyppäävät suoraan veteen tai tiheään kasvillisuuteen.
Sammakot tuholaistorjujina
Sammakoita tulisi suojella ja niiden esiintymistä edistää. Ne syövät miljoonia haitallisia hyönteisiä, kuten kärpäsiä ja hyttysiä. On myös tärkeää tietää, että sammakot ja rupikonnat ovat täysin vaarattomia ihmisille, ja huolimatta yleisestä väärinkäsityksestä rupikonnat eivät voi aiheuttaa ihmisille syyliä. Toisaalta rupikonnat voivat erittää rauhasistaan maitomaista myrkyllistä nestettä, joka voi vahingoittaa pieniä koiria, joten on hyvä totuttaa koirat jättämään rupikonnat rauhaan, jos ne kohtaavat niitä.
Kansanperinne
Portugalissa on kymmeniä sammakoihin liittyviä myyttejä ja taikauskoa. Jotkut liittyvät noituuteen ja loitsuihin, ja niitä pelätään suuresti. Pohjois- ja maaseutualueilla sammakoita pidetään kuitenkin elävänä sääbarometrinä. Vanhat paimenet käyttivät sammakoita ennustaakseen rankkasateita. Jos sammakot alkoivat kurnuttaa voimakkaasti tai hyppiä avoimella maalla, voitiin ennustaa rankkasateita seuraaville päiville. Tämä on osittain totta, sillä sammakot ovat herkkiä ilmanpaineelle ja kosteudelle ja lisäävät aktiivisuuttaan ennen sadetta.








Follow us on social media