Tämän näen tänään, kun katson Portugalia, Eurooppaa ja Mercosuria. Portugalin taloudesta ei ole tulossa pelkästään myönteisiä merkkejä, vaan edessä on jotain olennaisempaa, hiljainen uudelleenasettelu nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Portugali lähtee vuoteen 2026 vakaiden perustekijöiden turvin. Kasvu ylittää Euroopan keskiarvon, työttömyys on vähäistä, velkaantuminen vähenee ja talous on osoittanut mielenkiintoista kestävyyttä yhä epävakaammassa kansainvälisessä tilanteessa. Vahva matkailu, nopean talousohjelman toteuttaminen ja kotimainen kulutus ovat ylläpitäneet tätä vauhtia. Tärkeintä ei kuitenkaan ole itse kasvu. Se on se, mitä sen avulla voimme rakentaa seuraavaksi.

Elämme vaihetta, jossa geopolitiikka on palannut talouden keskiöön. Eurooppa pyrkii vähentämään riippuvuuksia, varmistamaan kriittisten raaka-aineiden saatavuuden ja vahvistamaan energiavarmuuttaan. Ja juuri tässä vaiheessa Mercosur saa selvän strategisen merkityksen. Brasilia ja Argentiina tarjoavat juuri sitä, mitä Eurooppa tarvitsee energia- ja teollisuustuotannon siirtymävaiheessa. Litiumia, kaasua, öljyä, harvinaisia maametalleja ja mahdollisuuksia vihreän vedyn tuotantoon. Kyse ei ole marginaalisista mahdollisuuksista, vaan tulevaisuuden talouden perustasta.

Portugalilla on historiansa ja luontaisten yhteyksiensä ansiosta ainutlaatuinen asema Euroopassa. Emme ole suurin maa emmekä teollistunein, mutta meillä on jotakin, mitä harvoilla on. Kyky luoda yhteyksiä. Kulttuurisesti, taloudellisesti ja jopa poliittisesti. Voimme toimia siltana näiden kahden lohkon välillä, jotka tarvitsevat toisiaan yhä enemmän.

Samaan aikaan on eräs tekijä, joka vahvistaa tätä asemointia entisestään. Energia. Portugali on vakuuttanut asemansa yhtenä niistä Euroopan maista, jotka käyttävät eniten uusiutuvia energialähteitä. Tämä ei ole vain ympäristöön liittyvä saavutus. Se on taloudellinen ja strateginen etu. Se vähentää ulkoista riippuvuutta, vakauttaa kustannuksia ja tekee maasta houkuttelevamman investointikohteen. Aikana, jolloin Eurooppa etsii energiavarmuutta ja Mercosur tarjoaa resursseja, Portugali voi asettua tämän uuden yhtälön keskipisteeseen.

Ja sitten on vielä teollisuus, joka usein unohdetaan tämäntyyppisissä analyyseissä. Jalkineala on hyvä esimerkki. Portugali ei ole enää pelkkä tuotantomaa, vaan lisäarvoa tuottava tuotantomaa. Laatu, joustavuus, taitotieto ja Euroopan markkinoiden läheisyys saavat kansainväliset tuotemerkit valitsemaan tuotannon täällä. Tätä mallia voidaan soveltaa myös muilla aloilla. Portugali voi paitsi tuottaa myös integroida monimutkaisempia arvoketjuja, jotka yhdistävät markkinat, resurssit ja osaamisen.

On kuitenkin yksi olennainen seikka, jota ei voida jättää huomiotta. Nykyinen kasvu ei ole täysin rakenteellista. RRP:llä on merkittävä painoarvo, ja tämä sykli tulee päättymään. Kun näin tapahtuu, todellinen testi alkaa. Tuottavuus, tehokkuus, työmarkkinat ja toimeenpanokyky tulevat määrääviksi tekijöiksi. Asema on olemassa, mutta sitä on pidettävä yllä.

Euroopan unionin ja Mercosurin välinen sopimus, vaikka sen vaikutukset ovatkin asteittaisia, vahvistaa tätä näkemystä. Se ei ole pelkkä kauppasopimus vaan strateginen signaali. Eurooppa haluaa monipuolistaa ja rakentaa uusia suhteita. Tämä avaa tilaa maille, jotka voivat välittää näitä yhteyksiä tehokkaasti.

Portugali voi olla yksi näistä maista.

Sillä on vakautta, kansainvälistä uskottavuutta, lahjakkuutta ja sen historiasta johtuva ainutlaatuinen asema. Kyse ei ole vain maantieteestä vaan myös identiteetistä. On osattava toimia erilaisten realiteettien välissä ja muuttaa se taloudelliseksi eduksi.

Loppujen lopuksi tämä uutinen osoittaa meille, että se ei ole vain hyvä hetki Portugalin taloudelle. Ne osoittavat harvinaisen tilaisuuden. Mahdollisuus siihen, että Portugalia ei enää pidetä syrjäisenä ja että se voi ottaa keskeisemmän roolin uudessa maailmanlaajuisessa taloudellisessa organisaatiossa.

Kysymys ei ole siitä, onko maalla hyvät asemat.

Kysymys on siitä, hyödyntääkö se tätä asemaa.