Kun avaa”Jenny Holzer: Wrong Answers” -näyttelyn ensimmäisessä galleriassa, silmiin osuu Yhdysvaltain presidentti Donald Trump – tai pikemminkin kuva Donald Trumpista. Kuva viittaa belgialaisen taidemaalarin René Magritten surrealismiin; hän on ”Ceci n’est pas une Pipe” (Tämä ei ole piippu) -teoksen tekijä. Magritten teos osoittaa, että näkemämme on vain esineen kuva, ei sen todellisuutta, kuten Philippe Vergne selitti lehdistökierroksella.

Näyttelyn tässä ensimmäisessä osassa kävijät kohtaavat myös satoja lyhyitä, innoittavia lauseita vapauden taistelusta.

Jenny Holzerin teoksissa kieltä käytetään peräkkäisinä, todellisina iskuina vatsaan. Mukana on ”Truisms” (1977–79) -teoksia, lyhyitä lausumia, jotka korostavat uskomusten, tapojen ja totuuksien sosiaalista rakentumista. ”Inflammatory Essays” (1979–82) -sarjassa on provosoivia lausumia, joihin ovat vaikuttaneet poliittiset ja uskonnolliset manifestit. ”Living” (1980–82) esittää hillittyjä havaintoja, ohjeita ja varoituksia suoralla sävyllä kirjoitettuna. Näyttely sisältää myös muita teosryhmiä.

Yksi näyttelyn otteista kuuluu: ”Vapaus, piste! Pelkäät niin paljon, että haluat vangita kaikki. Ovatko he raivokkaita koiria? Jahtaavatko he tappaakseen? Onko laki ja järjestys ratkaisu? Ei missään nimessä. Mikä aiheutti tämän tilanteen? Vapauden puute. Ja nyt anna ihmisten tyydyttää tarpeensa. Onko vapaus rakentavaa vai tuhoisaa? Vastaus on ilmeinen. Vapaat ihmiset ovat hyviä ihmisiä. Tuotteliaita. Onko vapautuminen vaarallista? Vain silloin, kun sitä viivytetään. Ihmiset eivät synny raivoisina tai mielipuolisina. Kun rankaiset ja nöyryytät, aiheutat juuri sen, mitä pelkäät. Mitä tehdä? Anna sen purkautua. Anna sen kulkea omaa rataansa. Älä hallitse tai manipuloida. Korjaa vahingot.” Teksti on esillä näyttelyssä sekä englanniksi että portugaliksi.

Serralves-museon johtajana viimeisen lehdistötilaisuutensa yhteydessä Philippe Vergne puhui näyttelystä. Hän on myös näyttelyn kuraattori. Hän totesi, että 70-luvun lopusta lähtien Jenny Holzer on aina ollut yksi niistä taiteilijoista, jotka eivät ole koskaan tehneet kompromisseja teostensa muodon ja sisällön suhteen.

”Nykyään Jenny Holzer on ikoni. Julkinen ikoni. Hän on julkinen taiteilija, joka tekstin avulla – jolla on oma historiansa, joka alkaa taiteilijoista kuten Stéphane Mallarmé, Marcel Broodthaers tai Carl André tai käsitteellisestä taiteesta – vie tämän tekstin käytön kohti sisältöä, joka käsitteellisen taiteen tapaan ei ole itsereflektiivistä, vaan heijastaa ideoita ja
kertomuksia, joilla on useimmiten poliittinen ja poliittisesti inhimillinen ulottuvuus”, totesi Philippe Vergne.

Vergne, joka aloittaa työnsä Bass-museossa Miamissa, Yhdysvalloissa, lokakuussa, sanoi, että ”Wrong Answers” on eräänlainen installaatio, joka kulkee läpi erilaisia materiaaleja, joita taiteilija on käyttänyt 45-vuotisen uransa aikana, kuten maalattua paperia, historiallisia tekstejä, sarkofageja, kivipenkkejä, eettisesti hankittuja ihmisluita, robottijärjestelmien avulla animoitua, informaatioon ja mainontaan liittyvää LED-tekniikkaa, metallia ja
öljymaalauslevyjä, murskattuja kiviä sekä hallituksen asiakirjoja, jotka on käsin siirretty pellavakankaalle ja päällystetty öljyväreillä ja metallilevyillä.

Jenny Holzer on luonut ”installaation, jossa kaikki nämä tekstit räjähtävät yhdessä eräänlaisessa hallitsemattomassa kaaoksessa, joka on maailman kaaos”, hän lisää.

Näyttely jatkuu ”toisessa galleriassa, meditatiivisemmassa tilassa, jossa on kurinalaisempaa LED-tekniikkaa, mutta jota ruokkii tieto, jonka [Jenny Holzer] löysi lehdistä yli viikko sitten. Se on teos, joka reagoi välittömästi ajankohtaisiin tapahtumiin.”

Näyttelyn kolmannessa ja viimeisessä osassa yleisö voi nähdä Serralvesin kirjastossa eräänlaisen arkiston, johon on koottu taiteilijan varhaisia piirroksia, teksti alkaa hahmottua ja hänen esseidensä ensimmäiset luonnokset osoittavat, kuinka Jenny Holzer työskentelee näiden tekstien parissa.

”Nämä ovat tekstejä, joita on työstetty ja kirjoitettu; ne vaikuttavat aina hyvin yksinkertaisilta ja ytimekkäiltä, mutta niiden takana on valtava määrä työtä, ennen kuin tuohon tarkkuuteen päästään.”

On löydetty myös asiakirjoja siitä, kuinka hänen teoksensa sulautuvat toisinaan kansankieleen ja populaarikulttuuriin, kuten Kurt Cobain (Nirvana), joka on kuvattu Jenny Holzerin tekstin edessä, Jodie Foster Dennis Hopperin elokuvassa, joka on täynnä Jenny Holzerin teoksia, sekä siitä, kuinka hän käytti oheistuotteita tekstinsä levittämiseen.

Näyttely ”Jenny Holzer: Wrong Answers” on esillä Serralvesissa 1. marraskuuta asti.