Vielä vähän aikaa sitten oluen tilaaminen oli Portugalissa onnellisen yksinkertaista.

Kyllä, siihen kuului vain kävellä baariin, nyökätä João-nimiselle miehelle, joka oli luultavasti nojannut samaan baaritiskiin vuodesta 1973 lähtien, ja lausua nämä neljä yksinkertaista sanaa: "Uma cerveja, por favor." "Uma cerveja, por favor." Hetkeä myöhemmin saapui pieni, täydellisesti jäähdytetty lasi jotain kultaista ja vaatimatonta. Sillä ei ollut taustatarinaa, sitä eivät olleet panneet munkit, eikä siinä ollut mangoa, männynneulasia ja ahdistuneen nunnan kyyneleitä. Se oli vain olutta. Loistavaa, suoraviivaista olutta. Sitten paikalle saapui kuin harmaapartaisten filosofien armeija, jolla oli mukanaan kiiltäviä olutoppaita ja "asiantuntemusta", ja real ale -prikaati.

Ennen kuin menemme pidemmälle, haluan olla täysin rehellinen. Pidän oluesta aivan yhtä paljon kuin muutkin. Pidän siitä kylmänä, pidän siitä, että se on virkistävää, ja pidän siitä, että se maistuu hämärästi... no... oluelta. Se, mistä en erityisesti pidä, on se, että tilaan jotain nimeltä "Sunset Over Sintra, Triple-Hopped Citrus Fusion" ja saan lasillisen jotain, joka haisee kuin useita tunteja saunassa olleelta veltolta hedelmäsalaatilta.

Mutta juuri siinä, rakas lukija, olemme nykyään. Portugalin käsityöläisoluiden vallankumous, joka alkoi jossain hipsterien sumuisilla kukkuloilla, luultavasti muunnetussa varastossa, jossa kaikki omistavat polkupyörän, mutta eivät koskaan aja sillä, on levinnyt Algarven auringonpaisteisille rannoille ja kauas muuallekin. Se on tuonut mukanaan hämmentävän valinnanvaran, joka saa kokeneimmankin oluenjuojan tuntemaan itsensä hieman hämmentyneeksi.

Perinteinen kokemus

Perinteisessä portugalilaisessa olutkokemuksessa oli nimittäin kyse luotettavuudesta. Tiesit tarkalleen, mitä saisit. Se oli kuin englantilaisen aamiaisen tilaaminen. Ei yllätyksiä, ei salaisuuksia. Mitä tulee käsityöläisoluisiin? No, käsityöläisolut on modernin taiteen vastine. Et ole koskaan täysin varma, mitä katsot, miksi se on olemassa tai pitäisikö sinun nauttia siitä vai vain "arvostaa" sitä samalla kun pohdit, mitä taiteilija "yrittää sanoa".

Kävele johonkin trendikkääseen laitokseen, joka tarjoilee tätä käsityöläisoluetavaraa, joka yleensä sijaitsee entisessä, täysin kunnioitettavassa autotallissa, ja löydät liitutaulun, jossa luetellaan luomuksia, joiden nimet kuulostavat hylätyiltä indie-bändien nimiltä. "Wandering Sardine IPA." "Fado Funk Stout." "Simmering Saudade Craft Ale." Jokainen lupaa "matkan" makunystyröillesi, mikä yleensä tarkoittaa, että "tämä ei maistu miltään oluelta, vaan pikemminkin kasvitieteelliseltä infuusiolta, joka on mennyt hieman sekaisin". Mutta se on 6,8 % VOL, mikä voisi mennä pieleen?

Ja sitten on vielä kuvaukset. "Greippiä, mäntyä ja ripaus toiveikkuutta". Niin minäkin toivon. Olen juuri maksanut 7 euroa jostain, joka näyttää siltä, että se on siivilöity vanhan joogamaton läpi. Pitäisikö minun edes "toivoa" nauttivani jotakin, joka on epämääräisesti maistuvaa?

Credits: Pexels; Tekijä: Pavel Danilyuk;

Panimot itse ovat tietysti kauhean innostunutta porukkaa. He lähestyvät pöytäämme ja julistavat, että "tämä on valmistettu paikallisesti hankitusta merilevästä ja käynyt täsmälleen samassa lämpötilassa kuin juhannusiltana Tavirassa". Nyökkäämme kaikki, mutta todellisuudessa ajattelemme: "Maistuuko se oikeasti yhtään oluelta?". Mutta emme voi sanoa sitä ääneen, koska se tekisi meistä sivistymättömiä barbaareja, joiden mielestä sipsien pitäisi yhä maistua perunalta.

Rehellisesti sanottuna kaikki tämä ei ole huonoa. Jotkut näistä käsityöoluista ovat aidosti erinomaisia. Ne ovat rikkaita, monitahoisia ja täynnä makua tavalla, joka saa meidät miettimään, miksi olemme koskaan tyytyneet tavalliseen tavalliseen olutlaatikkoon. Käsityöläisoluiden löytäminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja halua sietää yhä oudompia sekoituksia, jotka maistuvat siltä, kuin ne olisi suunnitellut yli-innokas kemistikomitea. Siitä tulee vähän kuin seurustelua. Useimmat meistä joutuvat suutelemaan monia sammakoita ennen kuin löytävät täydellisen kumppanin. Paitsi että tässä tapauksessa sammakot ovat arvaamattomia ja haisevat selvästi karbolisaippualle.

Käsityöolutta

Erityisen huvittavaa on se, miten käsityöläisolutliike on törmännyt Portugalin syvään juurtuneeseen juomakulttuuriin. Tämä on maa, jossa ihmiset ovat nauttineet yksinkertaisista nautinnoista sukupolvien ajan. Kylmä olut, grillattu kalalautanen ja keskustelut, jotka jatkuvat laiskasti yöhön. Se ei oikeastaan ole kovin monimutkaista, ja se on virkistävän vaatimatonta. Se vain toimii. Ja silti tässä sitä ollaan, kun ihmiset keskustelevat vakavissaan tupla-IPA:n "suutuntumasta" istuessaan kolmen metrin päässä miehestä, joka on täysin tyytyväinen tavanomaiseen tilaukseensa, joka tarjoillaan pienen kulhollisen paikallisesti tuotettujen oliivien kera.

Tässä on meneillään eräänlainen kulttuurinen pattitilanne. Toisella puolella ovat traditionalistit, jotka suhtautuvat käsityöläisoluisiin epäluuloisesti. Toisaalta on "real ale -brigade", joka puhuu humalasta ja käymisestä sellaisella kunnioituksella, joka on yleensä varattu hienolle viinille tai uskonnollisille käsikirjoituksille. Ja sitten jossain keskellä on me muut, jotka yritämme vain ymmärtää, miksi jotkut näistä uusista oluista maistuvat kanelilla kastetuilta joulukuusilta.

Krediitit: Pexels; Author: Pexels; Author: Pexels; Author: Pexels; Author: Pexels: Markus Winkler;

Käsityöläisoluen nousussa on tietysti kyse muustakin kuin itse juomista. Kyse on identiteetistä, luovuudesta ja siitä, että otetaan jotain tuttua ja viedään sitä aivan uusiin suuntiin. Tässä mielessä se on kiistatta jännittävää, sillä edistys ei tapahdu ilman edelläkävijöitä, jotka eivät pelkää kokeilla rajoja. Portugalille pioneerihenki ei tietenkään ole vieras, ja se on ottanut käsityöläisolutliikkeen innolla vastaan ja tuottanut panimoita, jotka ovat innovatiivisia, kunnianhimoisia ja joskus hieman sekopäisiä.

Uutuuden tavoittelussa

En voi olla miettimättä. Entä jos uutuuden väsymättömässä tavoittelussa unohdetaan se, mikä teki oluesta alun perin nautinnollista? Koska pohjimmiltaan oluen ei pitäisi olla arvoitus. Eihän sen ole tarkoitus vaatia sanastoa tai ohjattua maistelua, eihän? Eikö oluen pitäisi olla yksi niistä asioista, joita haemme pitkän päivän päätteeksi, hyvän ruoan ja hyvän seuran seuralainen? Se on selvästi yksinkertainen nautinto, joka ei vaadi täyttä huomiotamme? Kun meidän on pyöriteltävä olutta, haisteltava sitä ja kirjoitettava lyhyt essee sen "aromaattisesta profiilista", jokin perustavanlaatuinen asia on mennyt pieleen.

Kaikesta tästä huolimatta en voi olla tuntematta tiettyä kiintymystä käsityöläisoluita kohtaan. Kyllä, se on naurettavaa ja kyllä, se on toisinaan aika raivostuttavaa. Mutta se on myös täynnä intohimoa ja kekseliäisyyttä. Täytyy tunnustaa, että on jotenkin ihanaa, että ihmiset välittävät niin paljon jostakin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin oluesta. Ehkä vastaus on siis tasapaino?

Suoraan sanottuna meidän kaikkien pitäisi pystyä nauttimaan pienestä matkastamme käsityöläisoluiden uuteen uljaaseen maailmaan, jos se on se, mikä oikeasti kelluttaa venettämme. Voimme innokkaasti tutkia kaikkia näitä erilaisia makuja, hemmotella uteliaisuuttamme ja nauttia silloin tällöin lasillisesta olutta, joka maistuu kuin trooppisten hedelmien fuusio lasissa. Nautin kuitenkin edelleen myös yksinkertaisista asioista. Pelkkä ilo juoda mutkatonta olutta, joka tekee juuri sen, mitä pullossa lukee.

Saúde!