Ei kellon mukaan mitattua aikaa, vaan aikaa, jota me kaikki menetämme huomaamatta: aikaa, jonka yritys odottaa toimilupaa, jonka sijoittaja odottaa päätöstä, jonka perhe menettää hallinnollisissa menettelyissä tai jonka nuori ammattilainen odottaa voidakseen rakentaa elämänsuunnitelmansa.

Olemme vuosikymmenten ajan tottuneet mittaamaan kilpailukykyä verojen, palkkojen, infrastruktuurin tai energiakustannusten avulla. Kaikki nämä tekijät ovat edelleen tärkeitä. Mutta on olemassa resurssi, josta on tullut entistäkin arvokkaampi: aika.

Elämme globaalissa taloudessa, jossa mahdollisuudet tulevat ja menevät ennennäkemättömällä vauhdilla. Yritykset suunnittelevat investointeja tekoälyyn, datakeskuksiin, energiaan, edistyneeseen teollisuuteen tai bioteknologiaan erittäin kilpailuvaltaisessa ympäristössä, jossa eri maat kilpailevat samoista hankkeista. Tässä kilpailussa investoinnin voittamisen tai menettämisen ero ei aina piile kustannuksissa. Se piilee päätöksentekokyvyssä.

Portugalilla on nykyään erinomaiset edellytykset kilpailla tässä uudessa taloudessa. Maalla on poliittista vakautta, turvallisuutta, korkeasti koulutettua työvoimaa, strateginen sijainti mantereiden välissä, kasvava digitaalinen infrastruktuuri sekä yksi Euroopan suurimmista uusiutuvan energian kehityshankkeista. Viime vuosina olemme nähneet suurten kansainvälisten investointien saapumisen teknologiaan, datakeskuksiin, tekoälyyn ja puhtaaseen energiaan. Kaikki tämä osoittaa, että maailma uskoo Portugaliin.

Mutta usko Portugaliin ei riitä: on pystyttävä toimimaan mahdollisuuksien tahdissa. Ehkä juuri tässä piilee seuraavan vuosikymmenen suurin haaste.

Kun toimiluvan saaminen kestää vuosia, emme tuhlaa pelkästään hallinnollista aikaa. Menetämme tuottavuutta. Olemme menettäneet kilpailukykyä. Olemme menettäneet työpaikkoja. Olemme menettäneet innovaatioita. Ja monesti menetämme investointeja, jotka yksinkertaisesti valitsevat toisen kohteen.

Sama tapahtuu, kun tuomioistuimen päätös viipyy vuosia tai kun yritykset ja kansalaiset elävät jatkuvassa epävarmuudessa siitä, milloin jokin menettely päättyy.

Ajan näkymättömät kustannukset ovat valtavat, ja mielenkiintoista kyllä, ne eivät juuri koskaan näy tilastoissa. Valtion talousarviossa ei ole kohtaa nimeltä ”menetetty aika”, eikä kuukausittaista indikaattoria, joka ottaisi huomioon menetetyt mahdollisuudet. Nämä kustannukset ovat kuitenkin läsnä käytännössä kaikissa taloudellisissa päätöksissä.

Jokainen viivästynyt kuukausi edustaa kiinteää pääomaa.

Jokainen pysähtynyt hanke edustaa vaurautta, jota ei ole vielä luotu.

Jokainen lykätty päätös heikentää niiden luottamusta, jotka haluavat sijoittaa, ryhtyä yrittäjiksi tai yksinkertaisesti rakentaa elämäänsä Portugalissa.

Ehkä juuri siksi yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista äskettäin lukemassani tutkimuksessa on nimenomaan tarve asettaa määräaikojen noudattaminen ja institutionaalinen ennustettavuus valtion uudistuksen keskiöön. Ei hallinnollisena kysymyksenä, vaan taloudellisena prioriteettina.

Koska kilpailukykyinen maa ei ole vain sellainen, joka tarjoaa hyviä kannustimia.

Se on maa, joka kunnioittaa ihmisten aikaa.

Tämä näkökulman muutos vaikuttaa pieneltä, mutta todellisuudessa se muuttaa kaiken: pitkään olemme kysyneet, miten houkutella lisää investointeja; ehkä meidän pitäisi aloittaa kysymällä, miten saada jokainen investointi etenemään nopeammin. Vuosien ajan olemme keskustelleet siitä, miten menettelyjä voidaan yksinkertaistaa; ehkä todellisen tavoitteen pitäisi olla yksinkertaisempi: antaa aikaa takaisin portugalilaisille.

Sillä aika tarkoittaa tuottavuutta, luottamusta, kasvua, elämänlaatua ja kunnioitusta: kunnioitusta yrittäjiä, työntekijöitä, sijoittajia ja niitä kohtaan, jotka odottavat instituutioiden toimivan samalla tehokkuudella, jota vaadimme nykyään yrityksiltä.

Portugali on jo osoittanut pystyvänsä kilpailemaan parhaiden kanssa osaamisen, innovaatioiden, teknologian ja elämänlaadun saralla. Ehkä on tullut aika kilpailla myös siitä, mikä tulee olemaan seuraavan talouden arvokkain voimavara: ajasta.

Sillä on investointeja, jotka odottavat.

Mutta mahdollisuuksia ei voi odottaa.