Mutta mietin, kuinka moni meistä käyttää tätä kaunista vuodenaikaa tarjotakseen itselleen jotakin sellaista, mitä me niin vapaasti annamme muille? Uuden alun lahjan.

Juttelin hiljattain erään ystäväni kanssa, joka sanoi jotakin, mikä jäi todella mieleeni. Hän sanoi: "En koskaan puhuisi toiselle ihmiselle niin kuin puhun itselleni." Hän sanoi: "En koskaan puhuisi toiselle ihmiselle niin kuin puhun itselleni." Ajattelin, miten totta se onkaan niin monen meistä kohdalla. Olemme niin nopeita lohduttamaan ystävää, joka kamppailee, kertomaan hänelle, että hänen virheensä eivät määrittele häntä, että hän on rakkauden ja onnen arvoinen. Kuitenkin kun on kyse itsestämme, voimme olla täysin armottomia.

Kantamamme matkatavarat

Kannamme vanhoja tarinoitamme mukanamme kuin painavia matkatavaroita. "En ole tarpeeksi hyvä", "mokaan aina kaiken", "en ansaitse hyviä asioita". Raahaamme näitä kertomuksia mukanamme kaikkialle, usein emme edes tajua, kuinka paljon painoa kannamme. Ja surullisinta on se, että olemme usein kantaneet niitä mukanamme niin kauan, ettemme enää edes kyseenalaista, ovatko ne totta. Hyväksymme ne yksinkertaisesti tosiasioina, ikään kuin ne olisivat kiveen kirjoitettuja, ikään kuin niitä ei voisi muuttaa.

Mutta niitä voidaan muuttaa. Se on koko asian ydin.

Pääsiäinen muistuttaa meitä siitä, että ylösnousemus on mahdollista. Se, mikä tuntuu kuolleelta ja päättyneeltä, voi taas kukoistaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä uudistua. Pääsiäistarina ei ole vain jotain, joka tapahtui kaksituhatta vuotta sitten. Se on meille jokaiselle osoitettu kutsu uskoa siihen, että vaikka asiat olisivat olleet kuinka synkkiä tahansa, uusi aamunkoitto on aina mahdollinen.

Pääsiäisen tarina on viime kädessä tarina radikaalista, ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaudesta, joka näkee jokaisen virheemme ja epäonnistumisemme ja sanoo: "Olet silti arvokas. Sinua rakastetaan yhä. Olet yhä tärkeä. Ja jos me todella uskomme tuohon rakkauteen, niin ehkä tämä on se aika, jolloin voimme vihdoin kääntää rakkauden sisäänpäin ja tarjota itsellemme samaa armoa, jota annamme niin mielellämme kaikille muille.

Itsemyötätunto ei ole itsensä hemmottelua. Se ei ole tekosyiden keksimistä tai itsensä päästämistä pälkähästä. Se on yksinkertaisesti sitä, että päätät kohdella itseäsi samalla ystävällisyydellä, jota tarjoaisit jollekin, josta välität syvästi. Se on sitä, että sanot: olen ihminen, olen kamppaillut, olen tehnyt virheitä ja ansaitsen silti armon. Kirjailija Kristin Neff, joka on viettänyt suuren osan urastaan itsemyötätunnon tutkimiseen, kuvaa sitä kolmella yksinkertaisella asialla. Olla ystävällinen itsellesi sen sijaan, että tuomitsisit itseäsi ankarasti. Sen tunnustaminen, että kärsimys ja kamppailu ovat osa yhteistä ihmiskokemusta. Salli itsesi istua tuskallisten tunteiden kanssa sen sijaan, että työntäisit ne pois. Se kuulostaa niin yksinkertaiselta, ja silti se on monille meistä maailman vaikein asia.

Luota prosessiin

Ajattelen tapaa, jolla luonto käyttäytyy pääsiäisen aikaan. Puut eivät vietä talvea kritisoiden itseään lehtiensä menettämisestä. Narsissit eivät pyydä anteeksi, että niiden ilmestyminen kestää niin kauan. Ne vain luottavat prosessiin, ja kun aika on oikea, ne kukkivat. Siinä on hiljainen mutta voimakas opetus meille kaikille.

Joskus meidän on annettava itsellemme lupa olla hetken aikaa elämämme talvessa tietäen, että kevät tulee taas. Paraneminen on harvoin lineaarista. Kasvu on harvoin siistiä.

Tänä pääsiäisenä suklaamunien ja perhejuhlien ohella haluan kutsua teitä antamaan itsellenne kaikkein merkityksellisimmän lahjan. Luvan päästää irti vanhasta tarinasta, aloittaa alusta ja nousta.

Ajattele kertomusta, jota olet kantanut mukanasi itsestäsi. Onko se todella totta? Palveleeko se sinua? Vai onko se vain vanha, kulunut käsikirjoitus, josta olet kasvanut ulos? Sillä tässä on totuus. Sinä et ole pahin hetkesi. Et ole suurin epäonnistumisesi. Sinä et ole ne epäystävälliset asiat, joita sinulle kerran sanottiin, tai ne kerrat, jolloin jäit jälkeen siitä, mitä halusit olla.

Sinä olet joku, joka on selvinnyt jokaisesta vaikeasta luvusta elämässäsi tähän mennessä. Joka ikisen. Ja tässä sinä olet, yhä pystyssä, yhä yrittämässä, yhä esiintymässä. Se ei ansaitse arvostelua. Se ansaitsee juhlimista.

Puhukaa tänä pääsiäisenä itsellenne samalla hellyydellä, jota tarjoaisitte rakkaalle ystävällenne. Ja muistakaa, että sama rakkaus, joka on tämän vuodenajan ytimessä, rajaton, ehdoton ja loputtomasti uudistuva, on tarkoitettu myös teille.

Toivotan sinulle pääsiäistä, joka on täynnä rakkautta, uudistumista ja lempeyttä itseäsi kohtaan.

Rakkaudella, Sally Heart