Portugalissa on kirjattu EU:n suurin asuntojen hintojen nousu vuodesta 2020 lähtien

Portugalissa on vuodesta 2020 lähtien kirjattu Euroopan unionin suurin asuntojen hintojen nousu, sillä rajoitettu rakentaminen ja kasvavat huolet asumiskustannusten kohtuullisuudesta painavat edelleen kotitalouksia.

Francisco Manuel dos Santos -säätiön (FFMS) tilastotietokannan mukaan hinnat nousivat 41,5 % vuosina 2025–2025, mikä on suurin nousu niiden 18 EU-maan joukossa, joissa hintojen nousua kirjattiin kyseisellä ajanjaksolla. Vuodesta 2010 lähtien hinnat ovat nousseet 81,9 %, mikä on kolmanneksi suurin nousu niiden 23 jäsenvaltion joukossa, joissa hinnat ovat nousseet.

Julkaistu osana Factualmente-hanketta, FFMS:n uutta aloitetta, jossa tarkastellaan yleisiä uskomuksia saatavilla olevien tilastotietojen valossa. Ensimmäinen numero keskittyy asumiseen ja korostaa kuilua asunnon ostokustannusten, uusien kiinteistöjen tarjonnan ja perheiden käytettävissä olevien taloudellisten resurssien välillä.

Kansallisen tilastokeskuksen (INE) tuoreimmat luvut heijastavat nousun laajuutta: Portugalissa myytyjen omakotitalojen mediaanihinta nousee vuonna 2025 2 076 euroon neliömetriltä, mikä on 16,8 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Suur-Lissabon pysyi kalleimpana osana maata, jossa mediaanihinta oli 3 439 euroa neliömetriltä, jota seurasi Algarve 3 139 eurolla, kun taas Setúbalin niemimaalla hinta oli 2 596 euroa neliömetriltä ja Porton metropolialueella 2 305 euroa.

Kotitalouksien budjetit

Nämä luvut viittaavat siihen, että asumisen kohtuuhintaisuus on tullut valtakunnalliseksi huolenaiheeksi, eikä se ole ongelma, joka rajoittuisi vain Portugalin suurimpiin kaupunkeihin.

FFMS:n Barómetro das Cidades -tutkimuksen mukaan 66 % vastaajista piti asumista tärkeimpänä julkisen toiminnan kohteena, ja lähes kahdeksan kymmenestä oli eri mieltä siitä, että sopivaa asuntoa olisi helppo löytää kohtuulliseen hintaan.

Tilanne näytti erityisen vaikealta maan kahdessa suurimmassa suurkaupunkialueessa, sillä niiden osuus, jotka eivät olleet samaa mieltä siitä, että kohtuuhintaista asuntoa olisi helppo löytää, oli Lissabonissa 82 % ja Portossa 88 %.

Yli puolet vastaajista koko maassa (51 %) totesi myös, että asumiskulut vaikuttivat heidän kykyynsä kattaa muita kustannuksia.

FFMS:n vuoden 2023 Barómetro da Habitação -tutkimuksen aiemmat tulokset antoivat samanlaisen kuvan.

Kuusi kymmenestä ilmoitti vaikeuksista selviytyä kuukausittaisista asumiskustannuksistaan, kun taas joka neljäs sanoi, että ongelmat asunnon saamisessa olivat jo vaikuttaneet tärkeisiin elämänvalintoihin.

Lisäksi noin yksi yhdeksästä pelkäsi menettävänsä kotinsa seuraavien viiden vuoden aikana, ja 34 % sanoi, ettei heillä olisi minne mennä, jos heidät pakotettaisiin lähtemään nykyisestä asunnostaan.

Uudisrakentaminen

Hintojen noususta huolimatta uusien asuntojen rakentaminen ei ole vielä palannut vuosisadan alussa vallinneelle tasolle.

Portugalissa rakennettiin vuonna 2025 noin 27 000 uutta asuntoa, mikä on 11 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tämä kokonaismäärä oli kuitenkin alle neljännes 2000-luvun alussa kirjatuista luvuista.

Jyrkin lasku tapahtui vuonna 2011 alkaneen finanssikriisin aikana ja sen jälkeen, jolloin rakentaminen laski 35 % vuosittain sekä vuonna 2012 että 2013.

Samaan aikaan rakentaminen on viime aikoina siirtynyt kohti pienempiä asuntoja.

ECO:n raportin mukaan yksiöiksi tai yhden makuuhuoneen asunnoiksi luokiteltujen uusien asuntojen osuus on lähes kaksinkertaistunut, mikä heijastaa markkinoille tulevien asuntojen tyyppien muutoksia.

FFMS tutki myös tyhjien asuntojen saatavuutta, mutta säätiö pitää epätarkkana käsitystä, että pelkästään tyhjät asunnot voisivat ratkaista asuntokriisin.

Portugalin keskuspankin tutkimuksen mukaan joissakin kunnissa, erityisesti Lissabonin ja Porton suurkaupunkialueiden osissa, Oeste-alueella, Aveiron alueella ja Setúbalin niemimaalla, on suhteellisen vähän tyhjiä asuntoja kysyntään nähden.

Vaikka käyttämättömien asuntojen tuominen markkinoille voisi lieventää paineita monissa kunnissa, kaikki asunnot eivät ole välittömästi asuttavissa, sillä osa vaatii mittavaa kunnostusta, kun taas toiset ovat perintöriitojen tai ratkaisemattomien oikeudenkäyntien kohteena.

Sosiaalinen asuntotuotanto

FFMS kyseenalaistaa myös käsityksen, jonka mukaan Portugalilla olisi yksi euroalueen korkeimmista omistusasumisasteista.

Säätiön kirjassa ”O Papel da Casa nas Finanças Pessoais”, jonka on kirjoittanut Ana Isabel Sá ja joka julkaistiin vuonna 2026, osoittavat, että 73 % kotitalouksista asui omistusasunnoissa vuonna 2024, mikä oli yli euroalueen keskiarvon (65 %), mutta sijoitti Portugalin yhdeksänneksi euroalueen 20 maan joukossa.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että omistusasuminen on yleistä Portugalissa, mutta ei niin hallitsevaa kuin yleinen käsitys saattaisi antaa ymmärtää.

Sen sijaan säätiö pitää paikkansa näkemystä, jonka mukaan Portugalissa on vain vähän sosiaalista asuntotarjontaa.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) arvioiden mukaan sosiaalisen asuntotuotannon osuus oli vuonna 2021 vain 1 % kansallisesta asuntokannasta, mikä asettaa Portugalin euroalueen alhaisimpien osuuksien joukkoon – edellään on vain Liettua.

Asuntojen ostot

Raportissa kyseenalaistetaan myös oletus, että portugalilaiset kotitaloudet ostavat asuntoja yleensä siksi, että he suosivat omistusasumista.

Vuoden 2020 kotitalouksien taloudellista tilannetta koskevan kyselyn mukaan vain 24 % perheistä, jotka ostivat asunnon vuosina 2011–2020, ilmoitti tehneensä niin, koska he suosivat omistusasumista taloudellisesta tuotosta riippumatta.

Noin 39 % sanoi, että asuntolainan lyhennykset olivat alhaisemmat kuin vuokra, jonka he muuten olisivat maksaneet, kun taas 36 % piti ostamista hyvänä sijoituksena, mikä korostaa taloudellisten näkökohtien merkitystä.

Tutkimus vahvistaa myös sen käsityksen, että suurin osa vuokralaisista haluaisi mieluummin ostaa asunnon, mutta heillä ei ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia.

Nämä vaikeudet näkyvät erityisen selvästi nuorempien sukupolvien omistusluvuissa: vuoden 2021 väestönlaskennan tietojen mukaan 42 % vuosina 1987–1996 syntyneistä 25–34-vuotiaista omisti asunnon.

Aikaisempien sukupolvien keskuudessa omistusasuntojen osuus samassa ikäryhmässä oli huomattavasti suurempi: 61 % vuosina 1977–1986 syntyneistä, 70 % vuosina 1967–1976 syntyneiden keskuudessa ja 55 % vuosina 1957–1966 syntyneiden keskuudessa.

Ainoastaan vuosina 1947–1956 syntynyt sukupolvi saavutti saman 42 prosentin omistusasteen.